Myyntimiehen tarina

Oppia tuli miten tilanteet voi muuttua nopeasti. Myös siinä vaiheessa kun minut lomautettiin, ovi auki ja pihalle, puhelu, ovi auki ja sisään, irtisanouduin, ja päätös yrittäjäksi ryhtymisestä. Suoritus kesti vajaan erän, kiekkokaukalossa, ilman katkoja.

Lähdin ajelemaan ”hetimiten” kohti lappia perheen kanssa ja mietin miten tämän homman teen, kevät ilmat oli mitä parhaimmat. Siellä se sitten muotoutu kohilleen ajatus.
Yrittäjänä jatkoin alussa yhteistyötä painotalon kanssa. Myös Iskun kanssa. Siinäkin oli jotain tosi hyvää että pääsin alulle.

Huhtikuusta 2009. – Yrittäjänä
Myyntipalvelu J.Lukkari Ky.(2009) ja LapLap Oy:n(2020)omistus.

Tässä jääpi paljon kertomatta, ku, eihän näitä kukaan jaksa lukea loputtomiin, ajatelkaa jos, jos olisin alkanut muistelemaan noita intin juttuja. Vetäsen kumminkin koosteen..

”Yöt kirjoittelin aineita ja runoja ja 2. päivystin ja päivät etunojapunnersin (50x suoritus, parhaana päivänä laskin 8 suoritusta ). Jotenkin en aina malttanut olla ”lohkaisematta” kun paikka tuli. Olinkin silloin elämäni kunnossa ja kohtuullisen sanavalmis vilpertti, ja muistan aikaa hyvällä.”

Tällä hetkellä Myyntipalvelu J.Lukkari Ky. myyntiedustaa Suomessa virolaista Mv Kaubad As yritystä, alkoi 2014, ja LapLap Oy:n edustus on tietenkin myös joka alkoi 2020.
Päätavaramerkkejä millä mennään: Asseri, Arctixsport, Laplap ja Snowrock’s.

Hiukan itsestä(meistä) tähän vielä
Rouvan(Anna-Maija) kanssa on mennä jykerretty vuodesta 1988 ja vähän ennenkin. Poikia pari kpl. Kalamiehenä tekis mieli ensimmäisenä ilmoittaa”painot” mutta olkoon, siis poikien painot, no, hehheh, mutta pelkkä pituus riittää, vitsi tämäkin…
Juuso asustelee Utsjoella, touhuilee eräaiheisia ja paljon muutakin. Ja Juho Kajaanissa, kouluttautuu Amkissa tälle puolen, on nyt innostunut Tenollakalastuksesta(kumma homma), tuleva….
Kaikki meistä on kiinnostunut myös lätkästä, änäristä, hokista, pappakiekosta, uuujiistä, ilmaveiveistä, jalkakynästä, kärkimiinoista ja ripuliranteista.

Joo,ja Jonesta vielä
Innokas kalamies ja ehkäpä intohimoinenkin kalamies.
Historiasta sen verran, luulen että jonkinlainen vietti tuli myös kalastuskilpailuihin sitä kautta kun isänilssi kuljetti veljeksiä talvet pilkkireissuille.
Aina oli suunilleen kisat, Isä Aikuisten sarjassa jossa oli 500 markkaa pääpalkintona, keskimmäisen veljen kanssa olin nuorten sarjassa jossa oli pienoinen palkinto ja nuorin veli lasten sarjassa. Jotenkin jäi mietityttämään pitkäksi aikaa tuo aikuisten sarjan palkinto, ja näissä perhepilkeissä ei sarjan vaihto ollut mahdollista. Näillä kuitenkin mentiin.

Ja jos kerron vielä ,hyvä että vaan tuli vain jonkinlainenvietti…kalastuskilpailuihin, sillä laskin että noissa kisoissa olen vuosien saatossa käynyt yli tuhat kertaa.
Pilkkikisoista kirjanpitoa n.600 kertaa, sen jälkeenki kisailtu.
Nii-i ,sitten siirryttiin enempi jäähallille, kun poijat alko harrastaa, kiekkoo, niin kisat jäi vähemmälle mutta tulipa vetouistelukisat kuvioihin sitten kesällä.
Kisojakin olen ollut järjestelemässä satoja kertoja, eli ei pelkästään vaan ottamassa vaan myös antamassa, omalla panoksella.

Ja sen että enempi on painittu jonen toimesta noiden pienien kalojen kanssa.

Sain raippaluodosta viime vuosikymmenellä ahvenen joka oli 43 cm, silloinen enkkari, tasan 1000gr, kahdella puntarilla punnittu, mietin että on se kumma, ei voi puhua yli kilon ahvenesta vaan kilon ahvenesta. Olin kuitenkin tohkeissani kun tulin kotiin, selitin rouvalle ”tappausta”, reissu kesti muutaman päivän. Olin tehnyt pieniä laskelmia, monestikko piti käydä pilikillä että sai kilon ahvenen. Ilmoitin että piti käydä pilikillä yli 2000 kertaa että sai kilosen ahvenen.

Rouva sannaili että jospa sitä saisit isomman jos jaksasit rueta kulkemaan oikein kunnolla pilikillä. Se muuten on tuo 2000 kertaa äkisti laskettuna semmonen vajaa 6-vuotta, pilikillä ,päivittäin.
Ajattelin kyllä silloin, että muutan hieman ilmoitustaktiikkaa, tulevaisuudessa, jos merkkikaloja vielä tulee!!

No, ja , pitäskö tässä ilmineerata että vaikka pilikillä käydään, vieheitä uitetaan ja suunnitellaan ja myydään, niin kyllä se Pohjois-Atlantin lohi on kuitenkin se ykköslemppari. Teno ja Vetsijoki siinä pyyntikohteena. Hienoja hetkiä kokeneena, sen kunniaksi, ajattelin joskus että kun merkkipaalu tulee, jos tulee, niin vanhanliiton mies ”kaiverruttaa” nousevan ja hyppäävän lohen tuohon ”solakan” rasvakerroksen päälle eli ottaa tatuoinnin. Lähipiiri tämän tietää, muut saa arvailla.

Ja jos tuossa pilikillä on tullut niitä lähtöjä niin ompahan lähtenyt jokivene soudulle errräänki kerran, Tenolla. Ensin Lohisaaresta, sitten Vetsikosta ja taas sitten Lohisaaresta, sieltä lähdetään missä tukikohta sijaitsee.

Ja muutakin kalastusta on tullut harrastettua, lapissa ja Kainuussa enimmäkseen.

Sitten vielä
Mietin että kun puhutaan paljon siitä että yrittäjä ei voi lomailla, tai osa ei haluakkaan lomailla, työ on niin rakasta. Ajattelin jo alussa että tämä menee näin.

Yrittäjänä olen 4 kk lomalla
4 kk kalalla
4 kk töissä

Miten kävi

Ensin huomasin että kun olen lomalla niin olenkin kalalla
Sitten huomasin että kun olen kalalla niin olenkin töissä
Lopulta huomasin että kun olen töissä niin olen kuin lomalla
No, kun lomalla ollaan ollaan niin ollaan kuitenkin vähän niin kuin töissä ja meleko paljon kalalla

Lopputulos on kuitenkin, kun kalalla ollaan niin ollaan kuitenkin aika vähän töissä, vähän niin kuin lomalla, yes

Tulee ihan tunne että on etuoikeutettu

-jone